Suojelupoliisi > Historia > Alkuvaiheet

 

• Etusivu
  • Yleistä Suposta »
    • Päällikön katsaus 2009 »
    • Ohjesääntö
    • Organisaatio »
      • Johto »
      • Alueorganisaatio
    • Kansainvälisyys
    • Julkaisut
  • Terrorismintorjunta »
    • Tavoitteet ja keinot
    • Uhka-arvio
    • Terrorismintorjunnan katsaus 2009 »
  • Vastavakoilu »
    • Proliferaatiovalvonta
    • Vastavakoilun katsaus 2009
  • Turvallisuus »
    • Henkilöturvallisuusselvitykset
    • Yhteisöturvallisuusselvitykset »
    • Turvallisuusyksikön katsaus 2009
  • Historia »
    • Alkuvaiheet
    • Tehtävien laajentuminen
    • 2000-luvulle
    • Vuosi 2009
  • Avoimet työpaikat
  • Tarkemmat yhteystiedot

Alkuvaiheet

 

Suojelupoliisia edelsi Valtiollinen poliisi (VALPO), joka vuosina 1945 -1948 oli kommunistien johtama ja miehittämä. Sen toimintaa arvosteltiin ja syyskuussa 1947 valtioneuvosto asetti valtiollisen poliisin tutkimustoimikunnan maaherra Ahlbäckin johdolla. Toimikunta totesi, että Valpon toiminnassa on ollut virheellistä ja laitonta menettelyä ja monet syytökset ovat olleet aiheellisia. Ahlbäckin komitean mietintö valmistui kesäkuussa. Heinäkuussa 1948 pidetyissä eduskuntavaaleissa kommunistit kärsivät vaalitappion ja joutuivat jäämään pois hallituksesta. Uusi hallitus asetti elokuussa 1948 valtiollisen poliisin uudistamiskomitean, joka jätti mietintönsä lokakuussa.

 

K.A. Fagerholmin johtama sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus laati toimikunnan esitysten pohjalta nopeasti esitykset valtiollisen poliisin lakkauttamisesta ja suojelupoliisin perustamisesta ja eduskunta hyväksyi ne pienin muutoksin. Laki ja asetus suojelupoliisista vahvistettiin 17.12.1948. Suojelupoliisi aloitti toimintansa vuoden 1949 alussa. Tässä yhteydessä valtiollisen poliisin passitoimistosta tuli sisäasiainministeriön poliisiosaston ulkomaalaistoimisto, mistä on eri vaiheiden kautta muotoutunut nykyinen maahanmuuttovirasto. Passintarkastustoiminta, mikä oli kuulunut EK:n (Etsivä keskuspoliisi) ja VALPO:n tehtäviin, siirtyi paikallispoliisille (nykyisin tehtävä on pääosin rajavartiolaitoksella).

 

Suojelupoliisi oli huomattavasti pienempi organisaatio kuin edeltäjänsä (henkilömäärä oli alkuvaiheissa 75, valtiollisessa poliisissa oli syksyllä 1948 vielä 213 henkeä) ja sen johtoon tuli päällikön lisäksi yksi apulaispäällikkö. Toimistoja oli aluksi vain kaksi: kansliatoimisto ja valvontatoimisto. Toiminnan organisoi keväällä 1949 vt. päällikkönä toiminut Aatto Virta, joka toimi myöhemmin lääkintöhallituksen ylijohtajana. Ensimmäinen vakinainen päällikkö Armas Alhava tuli taloon 13.5.1949.

 

Suojelupoliisi perustettiin pieneksi ja vaiteliaaksi virastoksi, jonka valtuudet oli tarkkaan rajattu. Virastolla ei ollut oikeuksia pidätyksiin eikä esitutkintaan, puhumattakaan esim. puhelinkuuntelusta tai tiedustelusta ulkomailla. Henkilökunta rekrytoitiin pääasiassa tavallisen poliisin piiristä.  Rajattujen valtuuksien ja varovaisuuden syynä olivat edeltäjävirastojen värikkäät otteet ja vaiheet sekä Suomen arka ulkopoliittinen asema. Varsinaisen rikostutkinnan hoiti vuoteen 1989 saakka keskusrikospoliisi.

 

Suojelupoliisin alkuvuosikymmenten päätehtävänä oli jälleen kommunistien valvonta, mitä harjoitettiin uusissa oloissa, kun puolueen toiminta oli laillisesti sallittua. Luvattoman tiedustelun ja etenkin Neuvostoliiton vakoilun torjunta säilyi toisena päätehtävänä, mutta siinäkin noudatettiin varovaisuutta ja vaiteliaisuutta. Ulkopolitiikan johtajina tasavallan presidentit seurasivat tätä aluetta ja muutenkin viraston toimintaa tarkasti.  

 

Suojelupoliisin ajan ensimmäinen merkittävä tapahtuma liittyi valtakunnan sisäiseen turvallisuuteen eli Kemin kapinaan vuonna 1949. Vastavakoilutoiminta alkoi elpyä vasta 1950-luvun puolella ja ensimmäinen huomattava tapaus oli ns. Jyväskylän suuri vakoilujuttu, joka tuli myös julkisuuteen vuosina 1953 -1954. 

Takaisin | Tulosta sivu